Mahlapurojen vieraaksi saapuu DDR:stä arvokas vieras; valtionrunoila Dieter Schultz, jonka kommunismin kauneutta ylistäviä runoja Tuulakin on kääntänyt suomeksi. Kössi näkee tilanteessa oivan markkinaraon; tässä samallahan voisi rautaesiripun taaksen kaupitella kaikenlaista tavaraa mistä siellä on pula; frakkuja, sukkahousuja ja vanhoja pornolehtiä. Dieterillä on kuitenkin mielessään hieman toisenlainen kaupaunkäynti, hän on nimittäin myös Stasin agentti, joka haluaisi, että Eero varastaisi häneltä työpaikaltaan Patentti- ja Rekisterivirastosta hänelle jonkun sopivan patentin. Kössi myy idean Eerolle. Myydään Dieterille joku patentti hyvään hintaan, pidetään rahat, eikä kerrota Tuulalle mitään. Alkaa massiivinen peittelyoperaatio. Eerolla on vaihetoehtona varastaa pöydältään joko kannettavan puhelimen tai dieettilimonadin. Hätäpäissään hän päätyy varastamaan dieettilimonadin patentin. Yllättäen Dieter innostuu tästä patentista, kun Kössi sen hieman häpeillen hänelle tarjoaa. Mutta sitten Dieter katoaa kuin tuhka tuuleen. Varsinkin Tuula on järkyttynyt ja haluaa kutsua poliisin Dieteriä hakemaan. Tässä vaiheessa Kössi ja Eero joutuvat paljastamaan Tuulalle, että oikeasti Dieter onkin Stasin agentti ja he ovat myyneet hänelle patentin. Yllättäen Tuula onkin riemuissaan siitä, että viimeinkin Stasi on ottanut häneen yhteyttä, tosin hän moittii miehiä siitä, että he kehtasivat pyytää vakoilusta rahaa. Mutta Dieter tuntuu kadonneen täysin maan alle. Kunnes kuukausia myöhemmin paljastuu, että Dieter myikin patentin vähän toiselle taholle kuin luultiin...