Kulkijoiksi syntyneet. Miljoonille maapallon eläimille vaeltaminen on elinehto. Monarkkiperhosen taipaleella vasta neljäs sukupolvi pääsee määränpäähänsä ja joulusaarenmaataskurapujen tiellä on myös esteitä. Joulusaarenmaataskuravut ovat palaamassa sankoin joukoin synnyinseudulleen, mereen. Uroot marssivat etunenässä, naaraat jälkijoukoissa. Nuorten poikasten täytyy kuoriutua vedessä, mutta matkaa on kahdeksan kilometriä. Ravuille se merkitsee maratonia. Matkalla niiden täytyy ylittää mm. maantie ja paeta nälkäisten muurahaisten hyökkäystä. Vihdoin saksiniekat pääsevät meren rannalle, mutta sielläkin osa joutuu saaliinhimoisten kalojen ateriaksi. Selviytyneet uroot jäävät odottamaan parin päivän päästä saapuvia naaraita. Puolisen tuntia kestävän parittelun jälkeen urosravut palaavat metsään, mutta naaraat jäävät rannalle munimaan. Pian koko ranta näyttää liikkuvan punaisten pikkurapujen vilistäessä hiekkaa pitkin. Monarkkiperhoset ovat muuttamassa paikkaan, jossa ne eivät ole koskaan käyneet, mutta geeniperimän ansiosta niillä on suunta selkeänä mielessään. Matka on niin pitkä, että Meksikosta Kanadaan lentäminen kestää viisi perhosen elinikää. Meksikosta matkaan lähtenyt naaras laskee parisataa munaa reitin varrelle. Se tuntee kuolevansa pian mutta tietää, että sen jälkeläiset ottavat viestikapulan vastaan ja jatkavat matkaa kohti Kanadaa.